Viimeistä viedään. Voin melkein lyödä vetoa, että en ole ainut, josta kesä loma tuntuu kolmelta viikolta melkein kolmen kuukauden sijaan.Kesä loppuu niin bileet loppuu. Toisaalta arki tasapainottaa elämää ja kesäni ei ehkä ole ollut krhmm ihan tasapainoisimmasta päästä. Kesästä on kuitenkin jäänyt niin ihania muistoja ja olen tavannut supermukavia ihmisä. Olen siiis suhteellisen tyytyväinen kesääni.
Mitään maailmaani mullistavaa ei kuitenkaan viimeviikkojen aikana ole tapahtunut. Biletystä ja hengailua lähinnä. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen kaikista läheisistä ystävistäni,jotka tekevät elämästäni niin siistiä. AINIIN ja mökkireissu oli rentouttava. 10-vuotias siskoni vei minut ongelle ja olin kuulemma ihan huono, kun en itse osannut laittaa matoa koukkuun. Mökkireissun aikana luin Lukinja-kirjan. Se kertoi vanhan natsi-vartija naisen ja nuoren koulupojan rakkaustarinan natsisaksan hajoamisen jälkeen.En oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Kirja sai minut liikuttumaan, varsinkin loppu.En kuitenkaan nähnyt päähenkilöiden välistä rakkaustarinaa kauniina, johtuen ehkä tilanteen luonnottomuudesta.
Eilinen oli tunteikas lopetus kesäloman viimeiselle viikonlopulle. Katsottiin tyttöjen kanssa Milk, joka herätti minussa paljon ajatuksia. Tarina on surullinen ja osoittaa miten sairaita tekoja ennakkoluulot saavat aikaan. Tilanne on tietenkin helpottunut, mutta vieläkään useat ihmiset eivät ymmättä, että kahden miehen rakkaus ei ole heiltä pois. Keskustelimme tunteja ja itkimme ja nauroimme. Kaiken itkemisen ja nauramisen jälkeen tunsin oloni miljoona kertaa kevyemmäksi. Illan kuitenkin päätti singing chins- yhtye :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti